Satu ja Timo Holanderin rakkaustarina alkoi karaokessa kuullusta Juice Leskisen biisistä. Sama kappale soi kirkossa, kun kaksi ihmistä, jotka olivat jo ehtineet kuvitella viettävänsä loppuelämänsä sinkkuina, sanoivat toisilleen ”tahdon”.
Jokainen arkipäivä alkaa Holandereillasamalla tavalla. Timo, 52, herää keittämään kahvit ja tuo Sadulle, 50, kupillisen sänkyyn – silloinkin, kun hän voisi nukkua vaimoaan pidempään.
Sunnuntaiaamuna ensimmäisenä herännyt kattaa pöytään kunnon aamiaisen kananmunineen, pekoneineen ja muine herkkuineen. Tästä ei tingitä, paitsi korkeintaan ulkomailla reissatessa.
Nelisen vuotta sitten toisensa löytänyt pari ei enää muista, mistä nämä tavat juontavat juurensa. Yhteiset rutiinit ovat tärkeitä; keino osoittaa toiselle, että hänestä välitetään.
Satu ja Timo olivat kumpikin tahoillaan luopuneet uskosta rakkauteen. Mieli kuitenkin muuttui, kun heidän tiensä kohtasivat. Kesäkuun 10. päivä 2017 pari asteli alttarille. Kirkossa kuultiin Juice LeskisenMusta aurinko nousee Timon tulkitsemana. Suomirokki on lähellä Timon ja Satun sydäntä, mutta tällä kappaleella on heille aivan erityinen merkitys.
Juice teki vaikutuksen
Keväällä 2014 sekä Sadun että Timon avioerosta oli kulunut seitsemisen vuotta.Kumpikin oli tahoillaan ehtinyt hyväksymään sen, että uutta suhdetta ei välttämättä tulisi tulevaisuudessakaan.
Satu oli ottanut tavakseen piipahtaa silloin tällöin karaokebaarissa kuuntelemassa esiintyjiä. Perheellisiä ystäviä oli hankala saada seuraksi, joten usein hän oli liikkeellä yksin.
Yksin liikkui myös Timo, jonka tuttavat eivät paljoa piitanneet karaokesta. Hän kuitenkin halusi laulaa ja siksi saattoi suunnata kapakkaan itsenäisesti.
Toukokuun 23. päivänä kaksikko sattui samaan aikaan samaan paikkaan. Satu höristi korviaan, kun Juicen Musta aurinko nousee alkoi soida. Eihän kukaan laula tuota biisiä karaokessa!
– Istuin, pari olutta join, katsoin ja kuuntelin. Siitä se sitten lähti, kun Timo sattui siellä laulamaan, Satu kertoo. Timon ääni ja tulkinta tekivät vaikutuksen.
– Ajattelin, ettei voi olla ihan tyhjäpää, jos vetää tuollaisen biisin.
Satu päätti kehaista miestä kappalevalinnasta. He jäivät juttelemaan pidemmäksi aikaa, ja juttua riitti seuraavaan aamuun asti.
– Mä olin häkeltynyt, kun olin seitsemän vuotta ollut yksin, Timo muistelee.
Tyttäreltä neuvoa ensitreffeille
Kun Satu ja Timo haluavat nauttia ulkoilmasta ja ihastella maisemia, he suuntaavat kävelylle Lahden satamaan. Sinne he sopivat myös ensimmäiset oikeat treffinsä ensikohtaamisen jälkeiselle tiistaille.
Ennen tapaamista Timo kysyi 18-vuotiaalta tyttäreltään, pitäisikö hänen viedä jotain Sadulle. Neuvot olivat tarpeen, koska edellisistä treffeistä oli aikaa 17 vuotta.
– Hyvin ohjeisti tytär. Timo tuli ruusun kanssa paikalle, Satu hymyilee.
Siitä alkoi uusi vaihe kahden pitkän aikaa yksin olleen ihmisen elämässä.
– Tiesin sen heti, Satu kertoo. Timo sen sijaan hannasi hieman vastaan – mutta sekin vaihe kesti vain viikon.
– Avioliiton jälkeen muutama suhde karahti ja olin siksi varovainen, Timo sanoo.
Satu oli pitkään ajatellut, että vastaan tuskin tulisi enää ihmistä, jonka kanssa kemiat kohtaisivat. Timolla taas oli kolme lasta huollettavanaan, joten aikaa ei jäänyt deittailuun. He uskaltautuivat kuitenkin heittäytyä uuteen suhteeseen – ja muuttaa mieltään joistain asioista.
– Molemmat olivat aluksi sitä mieltä, ettei mennä naimisiin. Heti ensimmäisenä iltana sanoin, että älä kuvittele, että olisin vaimomateriaalia, Satu kertoo.
Kun pari toissasyksynä muutti uuteen asuntoon, he alkoivat kuitenkin puhua kihloihin menemisestä.
– Tämä riittää aivan mainiosti, naimisiinhan ei enää tarvitse mennä, Timo kertoo hänen ja Sadun tuolloin ajatelleen. Mutta kuinkas ollakaan, pian mieli muuttui tässäkin asiassa. Kihlat solmittiin lokakuussa. Jo joulukuussa ajatus avioitumisesta ei enää kuulostanutkaan mahdottomalta.
Vuoden päästä saman katon alle
Vuoden päivät seurusteltuaan Satu ja Timo päättivät muuttaa saman katon alle.Lapset aikaisemmista suhteista olivat jo lentäneet pesästä, kuopuksia lukuun ottamatta. Uusperhe muodostui siis Sadusta ja hänen tyttärestään sekä Timosta ja hänen pojastaan. Toisen tapoihin oli ehtinyt totutella jo tiiviissä seurusteluvaiheessa, joten suurilta yllätyksiltä vältyttiin.
– Emme me nyt niinkään toistemme tekemisiä pelätty, mutta muksuista puhuimme kyllä. Että kuinka saisimme kaiken sujumaan niin, ettei heidän elämässään tulisi isompia muutoksia, Timo muistelee.
– Halusimme, että he kokisivat olevansa tasa-arvoisia, Satu jatkaa.
Uusperhe piti huolen siitä, että koko poppoo kerääntyisi samaan aikaan ruokapöydän ääreen syömään. Teini-ikäisten lasten isommilta yhteenotoilta vältyttiinkin, osittain ehkä myös siksi, että Satu ja Timo päättivät toimia yhteisenä rintamana. Jos yksi sanoi jotain, toinen komppaili häntä, vaikka olisikin salaa ollut eri mieltä.
Lähiökoti vaihtui aikanaan Lahden kauppatorin kupeessa sijaitsevaan asuntoon, jonka pari jakaa Timon nyt 15-vuotiaan pojan kanssa. Sadun tytär muutti täysi-ikäiseksi tultuaan pois kotoa.
Keskustassa menomahdollisuudet ovat erinomaiset, joten yhteistä aikaa voi viettää paitsi karaokessa – jossa Timo laulaa ja Satu kuuntelee -, myös musiikkitapahtumissa, jotka ovat parin sydäntä lähellä. Ikä on tuonut perspektiiviä, ja asioiden sijaan pari haluaa nyt satsata kokemuksiin.
– Emme enää tavoittele tavaraa. Aikaisemmin oli erilainen painoarvo: piti olla talot, puutarhat, autot ja kaikki. Jotenkin sitä ajatteli eri tavalla silloin, Satu kertoo.
– Meidän ikäpolvessamme kaikki tekivät sen, Timo jatkaa. Kun ympärillä ei näe mallia toisenlaisesta elämäntavasta, vaihtoehdoistakaan ei välttämättä tiedä.
Käsi kädessä kävellen
Pariskunnalla on takanaan aikaisempia pitkäaikaisia suhteita. Poikkeaako uudella kierroksella löydetty lempi millään tavalla niistä?
– Tiedän, että toinen ajattelee minun parastani asioissa, Satu sanoo.
– Kyllähän sekin vaikuttaa, ettei ole niitä muutaman vuoden vanhoja muksuja pyörimässä tässä, Timo muistuttaa – ruuhkavuosien aikanahan parisuhde jää herkästi taka-alalle, kun työ ja lapset vievät huomion. Tuolloin yhteistä aikaa on hankala löytää, ja sen arvon tunnistaakin usein myöhemmissä parisuhteissa.
Näin on käynyt myös Sadun ja Timon kohdalla: arkiset kävelylenkit sekä teatteri-ja keikkareissut tuovat piristystä ja ovat laatuaikaa, joka tekee hyvää suhteelle.
– Elämme oikeastaan toisillemme nyt, Timo kertoo.
Kuin paita ja peppu, kaksikko kuvailee toisiaan. Tämä näkyy paitsi yhdessä puuhailuna, myös ihan fyysisenä läheisyytenä. Jos siltä tuntuu, toista voi suukotella. Ja kaupungilla ei osata kulkea kuin käsikkäin.
Käsi kädessä kulkevan parin luulisi herättävän sivullisissa uskoa rakkauteen, mutta toisinaan reaktiot ovat hieman toisenlaisia.
– Joskus on tultu sanomaan, että ette te voi olla tuollaisia, Timo kertoo kuulemistaan hämmästelyistä.
Särmät hioutuneet
Vuodet hiovat suurimmat särmät pois, jolloin parisuhteessakin on leppoisampi meininki. Satu ja Timo ovat olleet yhdessä reippaat neljä vuotta, eikä tähän ajanjaksoon ole mahtunut yhtäkään riitaa.
– Joskus ollaan koetettu tapella, mutta ei siitä tullut mitään, Timo laskee leikkiä.
Satu arvelee, että ikä on saattanut tasoittaa luonnetta. Aikaisemmat kokemukset ovat myös opettaneet, ettei asioihin tarvitse suhtautua niin jyrkästi.
– Tässä iässä ei pidä enää stressata, Timo kertoo.
– Ei ole pakko pitää kiinni siitä omasta mielipiteestä. Toinen saa olla eri mieltä, eikä se ole mikään huono juttu, Satu jatkaa. Mutta kuinkas paljon niitä asioita löytyy, josta oltaisiin eri mieltä?
– Meillä on vähän eri televisio-ohjelmat, Timo keksii. Satu tykkää jännäreistä ja rikosjutuista, hän taas ei.
Kotoa ei ketään haeta
Satu ja Timo sattuivat olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan. He itse kuvailevat tapaamistaan kohtalonoikuksi.
– Olin juuri lähtemässä pois baarista. Se oli viimeinen biisi, ja sitten ihmettelinkin, että mitä tuo nainen minua katselee. Ja tulee vielä juttelemaan! Timo muistelee.
Sattumalla oli paljon valtaa kaksikon rakkaustarinassa, mutta heidän tarinastaan voi oppia jotain: hiljaa piilottelevaa ei tulla kotoa hakemaan, vaan tärkeintä on uskaltaa ja etsiytyä ihmisten pariin.
– Ei sitä voi kuvitella, missä kohtaa tulee oikea ihminen vastaan, tai mitenkään suunnitella, että tuollahan minä tapaan sen elämäni miehen, Satu muistuttaa.
Kotiin ei kannata jäädä, mutta toisaalta ei kumppania kannata etsimällä etsiäkään, kaksikko muistuttelee. Sellainen tuottaa harvoin tulosta.
Niin sanotulla uudella kierroksella on myös lupa olla valikoiva. Jos suhde ei toimi, niin siihen ei kannata ripustautua vuosiksi ihan vain sen toivossa, että jokin muuttuisi. Nuorena monet asiat muuttuvat, mutta myöhempään ikää mennessä oma identiteetti ja elämä ovat kuitenkin ehtineet jo rakentua tietynlaisiksi.
Takana olevasta elämästä pitää myös uskaltautua puhumaan avoimesti toisen kanssa, Timo muistuttaa. Jokaiselle aikuiselle on kertynyt historiaa painolasteineen, josta on hyvä pystyä puhumaan, vaikkei sillä olisikaan mitään vaikutusta itse suhteelle. Toiselle ei myöskään pidä esittää muuta kuin on, koska sellainen kostautuu varmasti myöhemmin.
Tärkeää on pysyä optimistisena, Satu muistuttaa.
– Uskoin vakaasti siihen, etten enää löytäisi ihmistä, jonka kanssa minulla synkkaisi ja jonka kanssa huumorintaju osuisi yksin, Satu kertoo.
– Mutta tuossahan tuo nyt on.
Alkuperäisen jutun löydät täältä: https://www.iltalehti.fi/tosielamaa/201806202201019762_ir.shtml
Ilona/Iltalehti
Tämä on juttusarjan kolmas artikkeli. Juttusarjaa tukee E-kontakti